Kirjailijan tervehdys, loppusanat

Kirjailijan tervehdys, loppusanat “Frank Bear: Mustan laakson paimen” ( 01.10.2026)

Kun ensimmäisessä dekkarissani on viittaukset muihin hahmoihin, halusin selventää tilannetta. Kirjoitin tämän “Frank 1 -kirjan” perään pienen tervehdyksen, jossa hiukan myös tarinoiden synnystä. Loppusanoja, joissa lupaillaan jatkoa. Melkein uhotaan sillä.

Tämä siis nyt tänään sivuille laitettujen neljän kirjan ensimmäisten kappaleiden lisäksi. Lukekaa nuo introt ihmeessä, jos vaan lukulasit vipattaa.

Tulevat teokset (sananen kirjailijalta)

Haluaisin sanoa muutamia asioita kirjoittamisesta ja tarinan jatkosta. Frank Bear, niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, perustuu muutamaan todelliseen henkilöön. Hän on yhdistelmä näistä ja toki tyylilajiksi on valittu inhorealismi tai jotain sellaista. Ajattelimme kustantamossamme kutsua tätä tyylilajia Nordic Spite -tyyliksi. Jos sana ei ole lukijalle tuttu, niin nopeasti käännettynä se tarkoittaa pahansuopuutta. Jostain todellinen sisu aina kumpuaa ja kyllä ne suot olisi jääneet kuokalla ojittamatta, jos kansalla olisi ollut vain rakkauteen, hyväksyntään ja hyvään mieleen perustuvaa voimaa. ”Eteenpäin, vaikka oltaisiin saatana tulessa,” eikö niin. Frank Bear palaa seikkailemaan uusissa kirjoissa.

Anton Task, jonka päiväkirjasta on lainaus tämän kirjan alussa, on hahmo, joka on kirjoitettu omaan kirjaansa. Se julkaistaan lähiaikoina. Tämä hahmo on kerrottu minämuodossa syistä, jotka jääköön lukijoille arvattavaksi.

Jessica Strand piipahtaa epilogissa ja hän on mukana tulevissa Frankin seikkailuissa mukana. Hän on Lontoolainen poliisi, jonka seikkailuista tulee kirja. Jessica on kirjoitettu jo eläväksi, mutta kirja on kesken. Hänen osaltaan jääköön nimeämättä se ihminen, josta idea hahmoon lähti. Tämä ei ole kuvaus tuosta henkilöstä, se ei ole tarkoitus, mutta ilman keskustelua hänen kanssaan henkilöhahmosta, tämän persoonallisuudesta ja tarinasta, minulla ei eläisi pääkopassa Miss Jessica Strand. Hän työskentelee ihmiskaupparikoksia tutkivassa yksikössä ja on virkanimikkeeltään Detective Sergeant, jolla on johdettavanaan pieni tutkintaryhmä. Hän on kuitenkin luonteeltaan yksinäinen susi, tietenkin, kun mietitään dekkariperinnettä, mikä aiheuttaa ajoittain ongelmia työyhteisössä. Kun pitäisi lähettää joku miehistä asialle, Jessica menee itse.

Kaikki nämä hahmot on antisankareita. Mitä pirua se sitten tarkoittaakaan, otetaan siitä yhdessä selvä. Minä kirjoitan, te luette.

Kiitos kaikille minua auttaneille ja tukeneille henkilöille. Tiedätte kyllä. Erityiskiitos Helsingin SOTEPE ja koko Itä-Helsinki – siellä on tarinoiden aarreaitta.

Se yksinäinen legioonalainen, joka oli loukkaantunut palveluksessa. Toivottavasti kaikki sujuu elämässä hyvin.

Työyhteisö XOXO

Perhe, olen todella kiitollinen teille.

Hgissä 16.8.2026

Toni Mattila